*

Blogihiljaisuus on johtunut pitkälti siitä, että aikaa ei vain tunnu riittävän kaikkeen. Käsityöt ja leipomiset ovat jääneet todella vähiin eikä juttuaiheita ole ollut.

Ja nyt kun olisi ollut asiaa, tuo minun vanha tietokoneen rakkine sanoi itsensä irti. Eli hiljaisuus jatkunee tällä suunnalla, kunnes kone tokenee/hankin uuden. Tällä puhelimella voin toki pieniä juttuja postailla, jos innostun. :)

Kuva ei liity asiaan mitenkään, mutta koirakuvathan on aina kivoja, eikö vain? Mukavaa syksyä kaikille :)

Menovinkki

Kiinan Ensimmäinen keisari, Qin Shihuangdi, halusi elää ja hallita ikuisesti. Hänen maanpäällinen hallituskautensa kesti kuitenkin vain 11 vuotta. Sinä aikana hän rakennutti itselleen valtavan maanalaisen hautakompleksin, jota vartioi terrakotta-armeija, jossa on 8000-9000 sotilasta ja hevosta. Armeija löytyi sattumalta vuona 1974.

Tampereen Vapriikissa on meneillään 'Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet' -näyttely 1.12.2013 asti. Näyttely on ainutkertainen tilaisuus nähdä Suomessa Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdin hautaa vartioineita terrakottasotilaita ja hevonen. Sotilaiden lisäksi esillä on hautalöytöjä ja keisarien aarteita Qin- ja Han-dynastioiden ajalta.

Näyttely kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Minä kävin näyttelyssä heinäkuussa, mutta aikeissa on käydä katsomassa se vielä uudemman kerran. Katsottavaa ja ihmeteltävää oli paljon. On mieletöntä katsoa esineitä, jotka ovat yli 2000 vuotta vanhoja. Minun on lähes mahdoton käsittää esineiden ikää ja niitä taitoja, joita niiden tekemiseen on vaadittu. Näyttely oli elämys. Suosittelen!

siis ihan mahtava

Uusi työpaikkani on osoittautunut varsinaiseksi ihmeeksi. Työtehtävät ja työkeverit ovat kivoja, mutta melkein parasta on se, että osa työkevereista on leipomis- ja kokkausintoilijoita! Eli ruokajuttuja riittää ja reseptejä jaetaan. Ja leipomuksia tuodaan myös töihin toisten maisteltaviksi, nam!

No, juurikin työkaverin kirjasta (Glorian kuudes ruokakirja) löytyi tämän leipomani juustokakun ohje. Ja tämä on hyvä. Minähän en ole oikein ollut uunissa kypsytettyjen juustokakkujen ystävä, mutta siihenkin tuli nyt muutos kertaheitolla.

Vadelmainen juustokakku

Pohja:
150 g digestivekeksejä
50 g voita sulana

Vadelmatäyte:
600 g philadelphiatuorejuustoa
3 munaa
250 g vadelmia
1 dl sokeria
3 rkl maizenajauhoja

Ranskankermatäyte:
3 dl ranskankermaa
3-4 rkl sokeria
½-1 sitruunan raastettu kuori

Sitruunakastike:
1 sitruunan mehu
1½ dl vettä
1 dl sokeria
1 rkl maizenajauhoja
1 rkl voita

- Laita uuni kuumenemaan 175c.
- Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Taputtele seos irtopohjavuoan (24cm) pohjalle. Nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.
- Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset.
- Sekoita keskenään tuorejuusto, sokeri, maizena ja keltuaiset.
- Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita se ja vadelmat juustomassaan varovasti nostellen.
- Kaada seos keksipohjan päälle ja paista kakkua 175c n.30 minuuttia.

- Sekoita ranskankerma, sitruunankuoriraaste ja sokeri.
- Kaada seos hyytyneen, paistetun juustokakun päälle ja jatka kypsennystä uunissa vielä 5-10 minuuttia.
- Ota kakku uunista ja anna jäähtyä seuraavaan päivään.

- Tee sitruunakastike. Sekoita kattilassa keskenään sitruunan mehu, vesi, sokeri ja maizenajauhot.
- Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Lisää vettä, jos kastikkeesta meinaa tulla liian paksua. Keitä n.5 minuuttia.
- Lisää lopuksi kastikkeen joukkoon voita.
- Jäähdytä ja tarjoile vadelmilla koristellun kakun kera.

Leivoin tämän kakun muutama viikko sitten ja tohdinko kertoa, että miehen kanssa syötiin tämä ihan kaksin.. Ei ollut ketään kylässä enkä vienyt töihin maistiaisia. Itsekkäästi vaan vedettiin tämä kaksin nassuun, hih! Juustokakun kruunasi sen kera tarjottava sitruunakastike. Se oli sopivan kirpsakkaa rikkomaan makeutta. Tuosta sitruunakastikkeesta tuulekin varmaan ihan lemppari, jota teen joka leipomuksen seuraksi. Kannattaa kokeilla, ei ollut nimittäin ollenkaan vaikeaa.

Tämä kakku on siis ihan mahtava, mutta mielessä pyörii jo jos jonkinlaista variaatiota tästä ohjeesta. Ensi kerralla kokeilen vadelmien tilalla vaikka mustikkaa, sekin voisi olla aika hyvä, tai jätän marjat kokonaan pois ja teenkin kakun kaveriksi vadelmakastikkeen.. hmm.. joo, nam! Ihanaa, kun kauan kadoksissa ollut leipomisinto alkaa taas löytyä!

Puolukassa

Itse en ole oikein marjastaja-tyyppiä, mutta kyllä meidän perheestä yksi marjastaja löytyy. Ilmeestä päätellen suuhun sattui kirpeä puolukka, mutta ei se Pikkujätkän marjastamista hidastanut. Tuolta mättäältä kaikki puolukat tuli kerättyä syötyä ja muutama muukin.

vauvaylläri

Yleensä meille tulee vain tylsää postia eli laskuja ja mainospostia. Eilen tähän kuitenkin tuli poikkeus ja posti toi mukanaan yllätyksen.

Ompelukoneella ommellun kuoren sisältä paljastui kaksi nyssykkää ja itsetehty kortti.

Toisesta nyssykästä paljastui kaunis lautanauha ja toisesta kolme tikkuaskia, joissa oli sisällä eläviä mehiksen vauvvoja, iih!

Hetken vauvoja fiilisteltyä, kiikutin ne ulos multaan. Nyt ne on aseteltu kukkapenkkiin ja kasteltu. Saas nähä tokenevatko ne muutosta. Kiitos Kaisalle nauhasta ja vauvvoista. Ilostutit minua!

Mattokaksikko

Nämä mainiot matot minulla on tyystin unohtunut esitellä teille. Kyseessä on tilaustyönä tehdyt matot menevän naisen kodin eteiseen ja terassin ovelle. Asiakkaan toiveena oli saada matot tuolla samalla kuviolla=sidoksella, jota olen käyttänyt aiemmissakin tilausmatoissa. Väritoiveina oli oranssi ja tumma turkoosi. Tummaa turkoosia sitten metsästettiin kirjaimellisesti pitkin Suomea. Onneksi matoilla ei ollut kiire, joten etsintään oli aikaa. Mutta tiettyä sävyä ei vain tahtonut löytyä, joten asiakkaan kanssa päätettiin, että turkoosin tilalle valitaan joku muu väri. Ja tämä oli hyvä päätös, koska tuon harmaan maton sävyt ovat mielestäni mielettömän kauniit yhdessä!

Tuon oranssin maton väritys hiukan kauhistutti minua. Mietin, että olisiko maton väritys liian räväkkä asiakkaan mielestä. Minulla kävi tuuri, että sain toimittaa matot itse asiakkaan luokse ja samalla näin matot suunnitelluilla paikoillaan. Ja niinhän siinä kävi, että tuo oranssi ei ollut ollenkaan liian rohkea vaan juuri oikean värinen omalla paikallaan. Samoin olin pohtinut tämän kynnysmaton kokoa, että olisiko se liian pieni. Suurensin maton kokoa suunnitellusta sitä kutoessani, mutta silti sen koko mietitytti. Se vain näytti armottoman pieneltä käytävän maton rinnalla. Mutta tämäkin huoli oli turha, koska mattohan on just sopiva tuohon terassin oven eteen.

Minulta on kysytty useamman kerran, että miten olen keksinyt tämän maton kuvioinnin. Mutta sitä kunniaa en voi ottaa itselleni. Maton kuvio on hyvin perinteinen mattokuvio, jota on käytetty matoissa varmaan niin kauan kuin mattoja on kudottu. Minä olen hiukan muokannut perinteisen kuvion mallikertaa, suurentanut sitä ja sitten sovittanut sen maton pinnaksi. Maton alkuperäinen kuvio ei siis ole minun käsialaani.

Tuolla kuvioinnilla on varmasti olemassa myös oma nimikin (kuten perinteisellä ruusukas-kuviolla), mutta en pinnistelystä huolimatta muista sitä. Viisaammat saa muistuttaa. Kauhavan Kangas-Aitalla on muuten aika samanlainen matto mallistossaan kuin tämä minunkin, Viiru nimeltään. Tuosta linkin takaisesta ohjeesta näkee miten tuollaista yhtä niisintää käyttämällä saa monenlaista kankaanpintaa aikaiseksi pelkästään poljentaa muokkaamalla. Eli yksinkertaistaen: kun vain jaksaa niisiä loimen hiukan erilailla ja useammalle varrelle kuin vain kahdelle, aukeaa heti mieletön mahdollisuuksien kirjo siinä mitä kaikkea kankaan pintaan voi saada aikaan. Tämä on toki täysin hepreää niille, jotka eivät ole koskaan kangaspuilla kutoneet tai loimea rakentaneet. Pahoittelut niille hepreasta. :)

Sellainen mattokaksikko tällä kertaa. Nyt puissa odottaa loimen loppu, josta meinaan kutoa meille portaikon tasanteelle maton. Ajattelin tehdä siitä tuollaisen harmaan sävyisen, kuten tässä yllä. Myös seuraavat tilausmatot ovat jo suunnittelun alla. Luvassa on muutakin kuin tätä kuviota ja aika makeita värejä. Niistä sitten lisää, kun ovat valmiita.

...

Koskaan ei voi tietää, mitä elämä eteen kuljettaa.

Pitkän etsimisen jälkeen sain vihdoin töitä ja aloitan uudessa työssä jo huomenna!

Kuva.

Samalla mieltä sumentaa sukulaisen menehtyminen.

Elämä on hauras.

sisustushaaveilua = asuntomessut 2012 part.2

Sitten vielä muutamia kuvia sisätiloista vuoden 2012 asuntomessuilta, jotka pidettiin Tampereen Vuoreksessa. Kuvat ovat itselle inspiraatioksi ja muistutukseksi mainioista jutuista.

No, tämä viherseinä on nähty jo monessa blogissa ja sisustusohjelmassa ja se oli minunkin ehdoton suosikki. On se vain vaikuttava. Tuollainen tuohon meidän yläkerran aulaan/portaikkoon olisi vain ihana. Mutta pitää ensin voittaa se lottoarvonta, niin ehkä sitten.

www.gheffect.fi

Tässä keittiössä ihastuin valoon ja tuohon liikuteltavaan saarekkeeseen sekä noihin kasveihin tuolla ikkunalla. Tuollaiset köynnöskasvit sopisivat myös meidän portaikon yläikkunalla tosi kivasti. Muuten tuo kuvan keittiö on ehkä liian villi (!!) minun makuun: laatoitus on liian vaihteleva, kun taas muutoin keittiön ilme on aika riisuttu ja teollinen.

En tiedä, mitä tässä kuvassa olin yrittänyt saada tallennettua. Ehkä kuva oli vahinko, siltä se ainakin vaikuttaa. Mutta kivan virkatun kukkaruukunsuojan kuvasta pongasin. Aika mainio olisi tuollainen vaikkapa terassille!

Sitten muutama makkari. Tuollaista kuvan tyylistä sänkyä kaavailin meillekkin aikoinaan, valkoisena tosin. Luovuin siitä ajatuksesta, kun ostin meille yöpöydät. Mutta uusi sänky on edelleen hankkimatta. Tuo kuvan sänky on muistaakseni Ikean mallistosta. Ikean sivuilta en tuota enää löytänyt, joten taitaa olla jo poistunut malli.  Mukava tunnelma tuossa makkarissa on muutenkin ja tykkään edelleen ajatuksesta, että sängyn rungossa on säilytystilaa.

Tässä alla olevan kuvan makuuhuoneessa on mielestäni aivan iiiiihana väritys ja tunnelma. Ihan noinkin yksinkertaisilla jutuilla on saatu mielenkiintoinen kokonaisuus. Tykkään erityisesti siitä, että seinä on tumma ja rosoinen. Ja että harmaan sävyjä on useita ja tuo rouhea torkkupeite on silkkaa rakkautta.

Minulla on edelleen meidän makkarin sisustaminen pahasti kesken. Ajatuksena oli, että siitä tulee harmaan valkoinen, mutta päätyseinä onkin sitten ruskea (ja ihan ite oon värin aikoinaan valinnut, pyh), joten se on vaikeuttanut sisustamista. Olen miettinyt päätyseinän maalaamista jo jonkin tovin, joten pitäisköhän vaan maalata se tummanharmaaksi, niin pääsisin siitäkin ongelmasta.. hmm.

Ja tästä alla olevasta kuvasta ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle! Aivan super ihana tuo koiran peti ja nuo puukoirat, iih! Kelpaiskohan tuollainen peti meidän Pikkujätkälle? Sille kun ei tunnu kelpaavan mikään muu kuin parisänky.

Ja tässä olen napannut kuvan portaikon alle tehdystä komerosta. Ja ne, jotka ovat meillä kyläilleet, tietävät syyn. Meidän alakerran wc:ssä on nimittäin avoinna portaikon alatila, joka täytyisi jotenkin saada suljettua siistiksi varastotilaksi. Nythän se on vain aukko seinässä ja täynnä tavaraa. Mutta se on varmaan sellainen ikuisuusprojekti nro105, joten en ota stressiä siitä.

Sitten muutama kuva, joissa on mielenkiintoiset matot ja minua miellyttävä tunnelma muutenkin. Alemman kuvan matto on muuten tehty nahasta. Sitä ei arvais aivan heti. Ylemmän kuvan matto on tehty jonkinlaisesta nyöristä/narusta ja sen halkaisija on 2metriä. Mieletön. Ottaisin molemmat kotiini vaikka heti, jos joku maksais, hinnat ovat nimittäin aika kaukana minun budjeteista. Ja tuo alemman kuvan nojatuoli ja rahi on jälleen silkkaa rakkautta. Tuossa kelpais kyllä neuloa ja ottaa torkut.

Looping- matto, halk.200cm, Limited Edition

Sphere-matto, halk. 170cm, Limited Edition, Clio Capitone-nojatuoli, IDP

Siinäpä siis oli pikainen katsaus minua miellyttäneisiin juttuihin viime vuoden asuntomessuilta. Kylläpä sitä näemmä ovat omat mieltymykset vakiintuneet, koska lähes vuoden takaiset ihkuilut miellyttävät edelleen. Mukava huomata tuollainen juttu!  :)

Tänä vuonna asuntomessut ovatkin sitten Hyvinkäällä alkaen 12.7. Saas nähä tuleeko sinne mentyä.

pihaintoilua = asuntomessut 2012 part.1

Ohhoh, siivosin tuossa kameran muistikorttia ja sieltäpä löytyi muun muassa aika mukava kuvasaalis vuoden 2012 asuntomessuilta, jotka olivat Tampereen Vuoreksessa. Muistan, että kuvia näpsin kaikesta mikä olisi kivaa omaan kotiinkin tai mitä olin jo haaveillut omaan kotiin/ pihaan. Kuvasaaliista suurin osa on pihakuvia, joten pihahommat ovat ilmeisesti olleet mielen päällä jo viime kesänä.

Vaikka messuista on tosiaan kulunut jo lähes vuosi, ajattelin julkaista tässä sellaisia kuvia, jotka miellyttävät edelleen silmää ja ovat muutenkin ajankohtaisia minulle. Eli nyt on luvassa aikamoinen kuvatykitys vuoden takaisilta messuilta keskittyen pihajuttuihin. Kohteiden nimistä tai tavaroiden tiedoista ei ole enää mitään hajua, muistiinpanot (jos niitä oli) ovat jo hukkuneet.

Erilaisista istutusalueista olin ottanut kuvia tosi paljon. Tykkään tuollaisista selkeistä rajatuista istutusalueista kuten yllä olevissa kuvissa. Mutta toisaalta näissä kahdessa alla olevassa kuvassa on mukavan rennosti rajattuja istutusalueita ja nekin viehättävät minua omalla tavallaan.

Tällaisten perinteisten piharatkaisujen lisäksi messuilla oli myös luonnonmukaisempia pihoja esim. kunttaa oli käytetty nurmikon sijaan pihan pohjana ja joissakin taloissa oli esimerkiksi autokatoksen kattomateriaalina sammalta tai muuta vastaavaa. Nekin olivat kyllä mukavan näköisiä ratkaisuja.

Terasseistakin olin räpsinyt kuvia paljon. Alla olevan kuvan terassissa minua viehätti tuo, että kokkausnurkka ja syöminen oli rajattu omaksi sopekseen. Sateelta oli suojauduttu valokatteella ja lasiseinällä, jonka voi halutessaan aukaista kokonaan. Muistaakseni tuossa terassissa oli myös lämpölamppu seinällä, joten terassihetkiä saattoi viettää pitkälle syksyyn.

Lämpölamppujen ja vastaavien lisäksi terasseilla näki mitä erilaisempia lämmitysratkaisuja. Tässä alla olevassa kuvassa yksi niistä. Tai en tiedä, onko tuo lämmitystä vai ruuanlaittoa varten, vai molempia? Aika hassusti se vain nökötti terassikiveyksellä oudossa paikassa, nätti se toki oli, mutta selkeästi tuotu tuohon paikkaan vain mainostarkoituksessa.

Muita huomioita terasseita oli, että ne olivat todella isoja ja yhdessä talossa saattoi olla useampi terassi sekä vielä parvekekkin (ainakin niissä isoimmissa taloissa). Joten asumismukavuutta oli selvästi ajateltu pihalle asti.

Terassit olivat monessa talossa toteutettu puukomposiitista, joka on mm. helpommin huollettava kuin tavallinen puuterassi. Tuollaista puukomposiittia tumman harmaana olen miettinyt meidän tulevan terassin materiaaliksi, mutta saas nähä.

Se vain oli mielestäni todella harmillista, että lähes joka talossa näköalat terassilta tai parvekkeelta olivat suoraan naapuriin. Eli naapuritalot ovat hyvin lähellä omaa tonttia, joten yksityisyyttä ei paljoa ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Alla olevassa kuvassa olen kuvannut tuota mainiota tapaa ottaa sadevesi talteen. Katolta tulee kouru suoraan alas tuollaiseen altaseen. Tosi nätti ratkaisu mielestäni ja muutenkin kaunis talo.

Sitten muutamia kuvia olin näpsinyt erilaisista sokkelisoraratkaisuista. Tässä alla lempparini eli tuollaisia isoja kiviä on käytetty siistimään talon reunus. Ja nuo kanat, ai että, ihania!

Mutta enää en voi kuin haaveilla noista isommista kivistä meidän talon seinustalle, koska meidän talon seinustaa koristaa ihan perinteinen sokkelisora. Alla olevassa kuvassa tuollainen tavallinenkin sora on messutalossa saatu nätimmäksi tuollaisilla isommilla reunuskivillä. Pitäisiköhän tuollaista harkita meillekkin, koska se sora ei oo mitenkään nätisti tuolla meidän seinustalla?

Ja sitten tämä on ihana! Alla olevassa kuvassa on talon numero ja nimi toteutettu talon seinään hiukan erilailla kuin on totuttu. Tai minä en ainakaan ole tuollaiseen aiemmin törmännyt. Nimittäin talon numero ja nimi on sisällytetty raudasta tehtyyn seinämään, joka toimii samalla näkösuojana. Tykkään paljon!

Meidän talon etupihalle on suunniteltu näkösuojaseinää jo talon piirustusvaiheessa, mutta seinää ei ole vielä toteutettu. Lisäksi talomme julkisivusta puuttuu myös edelleen talon numero (täällä maalla se ei ole kato niin tarkkaa), joten tällainen kuvan mukainen ratkaisu olisi aika sopiva ja ihana myös meille. Täytyykin pitää tuo mielessä.

Sellaisia pihakuvia viime vuoden asuntomessuilta. Olisi kiva nähdä talojen pihat nyt vuoden jälkeen, että kuinka ne ovat lähteneet kukoistamaan ja kuinka piharatkaisut toimivat oikeassa elämässä. Jos satut tietämään jonkun viime vuoden asuntomessutalossa asuvan pitävän blogia, saa vinkata!

iltakävelyllä juhannusaattona

Tuuma ja Tikki

Ajattelinpa vinkata teille jälleen mukavan menovinkin. Jos olette Oulun suunnalla, kannattaa poiketa  ehdottomasti kauniissa Pikisaaressa ja siellä Oulun seudun ammattiopiston omassa Tuuma ja Tikki-myymälässä, jossa on myös näyttelytila ja kutomo.

Piipahtaessani Tuumassa ja Tikissä kesäkuun alussa, näyttelytilassa toivottivat vieraat tervetulleeksi iloinen ja värikäs joukko opiskelijoiden suunnittelemia ja valmistamia tiskirättejä. Ne olivat paitsi kauniita katsella, myös ihan käytettäväksi tehty ja myynnissä jokaikinen.

Itse myymälässä on myynnissä vaihtuva skaala Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikön opiskelijoiden valmistamia tuotteita mm. sisustustekstiilejä, laukkuja, erilaisia puutuotteita, vaatteita ja koruja. Valmiina myytävien tuotteiden lisäksi Tuuma ja Tikki valmistaa tilaustöitä omassa kutomossaan.

 

Tuumassa ja Tikissä on parhaillaan menossa piirustuskilpailu, johon voivat osallistua niin lapset kuin lapsenmielisetkin. :) Ja lapsien on mahdollista kokeilla kudontaa kangaspuilla. Eli kannattaa pistäytyä Pikisaaressa! Tuuma ja Tikki on avoinna ma 11-18, ti-to 11-17 ja pe 11-16.

Minusta Tuumassa ja Tikissä on aina mukava poiketa ja minulle sillä, kuten Pikisaarella yleensä, on aina pieni palanen sydämestäni. Itsekkin Osao:ssa tekstiiliartesaaniksi opiskelleena myymälään liittyy paljon mukavia muistoja, kuten Tuuma ja Tikki on yksi elämäni ensimmäisistä kesätyöpaikoista. Oi, niitä aikoja. :)

^____^

Nyt on viikonloppusuunitelmat aika selkeät.

sataa kuin.. sieltä jostakin

Viime perjantaina aloitin kauan pohtimani urakan, nimittäin perennapenkin rakentamisen. Tai aloittaminen tyssäsi ensin kuin seinään, kun luoksemme saapui ukkonen ja kaatosade. Odottelin ensin portailla sateen loppumista, mutta kun pirteän vihreät kottikärrynikin (iih, eikö ookki söpöt?) täyttyivät hetkessä sadevedestä, päätin siirtyä sisälle odottelemaan.

Kaatosade kesti sitten lähes yhtäjaksoisesti kolme tuntia ja piha oli sen jälkeen yhtä mutavelliä. Onneksi oli aika lämmintä edelleen, joten piha kuivui nopeasti ja pääsin aloittamaan lapioimisen.